TRANSNISTRIAN NEUVOSTOSLOGAN

Lenin ja neljännesvuosisataisen Transnistrian tunnukset parlamentin edustalla Tiraspolissa lupaavat neukkudiggarille liikoja.

Transnistrian kerrotaan olevan elävä neuvostomuseo keskellä itäistä Eurooppaa. Tämä on helppo uskoa alueelta tulevien kuvien perusteella. Käynti tässä tee-se-itse-valtiossa saa kuitenkin ajatukset toiseen suuntaan. Neuvostotunnukset näkyvät Transnistriankin tunnuksissa, mutta elämä alueen pääkaupungissa Tiraspolissa ei eroa elämästä muissa Itä-Euroopan suurissa kaupungeissa. Leninin patsaitakaan ei ole sen tiheämmässä kuin Venäjällä tai Moldovassakaan.

Transnistria syntyi, kun Dnestr-joen itäpuolen lähinnä venäjänkielinen osa julistautui 1990 riippumattomaksi Moldovan neuvostotasavallasta. Syynä oli kieliriita kuten Ukrainassakin neljännesvuosisata myöhemmin. Vuotta myöhemmin pidetyssä Neuvostoliiton hajottamiskokouksessa päättivät silloisten neuvostotasavaltojen johtajat alueidensa itsenäistymisestä neuvostotasavaltojen rajoin. Transnistria ei ollut ainoa entisen Neuvostoliiton alue, joka ei näitä rajoja hyväksynyt. Toinenkin Moldovan ei-romaniankielinen alue Gagausia sekä Gruusian neuvostotasavaltaan kuuluneet alueet Abhasia, Adzaria ja Etelä-Ossetia sekä Azerbaidzanin neuvostotasavaltaan kuulunut armenian kielinen Vuoristo-Karabah julistautuivat itsenäisiksi. Näyttää siltä, ettei Ukrainassakaan olla rajoista yksimielisiä. Näistä rajaerimielisyyksistä vain Gagausian ja Adzarian asema on toistaiseksi saatu ratkaistua.

                Transnistrian sodan muistomerkit Tiraspolissa ja Pohjois-Moldovan Sorocassa.

Erimielisyydet johtivat 1990-1992 Transnistrian ja Moldovan väliseen sotaan. Sodan seurauksena Transnistria säilytti itsenäisyytensä, vaikkei sitä mikään muu maa olekaan tunnustanut. Sodan uhrien muistomerkkejä löytyy rajan molemmin puolin.

Transnistrian neuvostoimagoa pönkitetään vaakunalla (alkukuvassa) ja lipulla, joka on sama kuin entisellä Moldavian sosialistisella neuvostotasavallalla. Myös vaakunan teema on samaa perua. Tankki kai viittaa lähinnä Moldovan kanssa käytyyn sotaan, kappeli taas heijastaa Itä-Euroopassa voimistunutta uskontobuumia.

Tiraspolin tunnetuimmat rakennukset ovat Neuvostojen talo ja Transnistrian parlamentti, joiden molempien suojelu on uskottu Leninille.

Miksi neuvostotunnukset?

Itse aikoinani paljon Neuvostoliitossa matkailleena en Transnistriasta löytänyt paljoakaan yhtymäkohtia tähän edesmenneeseen naapurimaahamme. Ihmisten pukeutumistyyli ja autokanta vastaavat minkä tahansa nykyisen Itä-Euroopan maan vastaavaa. Vanhoja neuvostoaikaisia autoja löytyy täältä kuten kaikissa muissakin entisissä neuvostotasavalloissa. Valtaosa autoista on kuitenkin peräisin muualta Euroopasta sekä Japanista ja Etelä-Koreasta. Uusien kirkkojen ja kappeleiden määrä vertautuu lähinnä nyky-Venäjään ja muihin Itä-Euroopan maihin, muttei mitenkään Neuvostoliittoon, joka mieluummin purki kuin rakensi kirkkoja.

Tiraspolin katukuva ei eroa muusta itäeurooppalaisesta katukuvasta.

Meilläkin aikoinaan tuttuja GAZ -kuorma-autoja on edelleen kaikkialla entisen Neuvostoliiton alueella. Suomessakin vielä tavattavan venäläisen Lada Niva -maastoauton pitkää versiota en ole meillä nähnyt.

Maan vähittäiskauppaa hallitsee entisen presidentin pojan Sheriff-konserni huoltamoketjusta auto- ja alkoholikauppaan sekä supermarketeihin. Sheriffillä on kytkennät myös maan urheiluun. Se omistaa paikallisen jalkapalloseuran areenoineen. Tästä kaikesta taas voi vetää yhtäläisyyden lähinnä nykyisiin Keski-Aasian tasavaltoihin.

Smirnovin pojan johtaman Sheriffin huoltamo ja sen omistaman alkoholivalmistaja Kvintin myymälä Tiraspolissa.

Herää kysymys, miksi kapitalistisesti toimiva maa käyttää sosialistisia tunnuksia. Mielestäni syy on turismissa, josta hyötyvät sekä Moldova että Transnistria. Moldovan oma turismi on vielä lapsenkengissä. Maan mainostamista turistikohteista Sorocan linna ja Orhei Vechin luolaluostari ovat vielä kunnostuksen alla eivätkä nykyisellään tarjoa paljoa matkailijalle. Maan viinintuotannon ylpeys Cricovakaan ei ole kovin suuri vetonaula alueella, jolla jokainen maa on viinintuottaja. Pääkaupunki Chisinaullakaan ei ole mitään turistia erityisesti kiinnostavaa kohdetta. Niinpä maan suurimmaksi turistimagneetiksi on muodostunut vain muutaman kymmenen kilometrin päässä sijaitseva "elävä neuvostomuseo".

Sorocan keskiaikaisen linnan rakennustyöt ovat vielä kesken ja työt jatkuvat myös Orhei Vechin luostarilla.

Sen verran uskoin itsekin varoituksiin, että jätin oman auton Chisinauhun ja matkasin Benderin kautta Tiraspoliin julkisella vuorobussilla. Bussiemäntä keräsi ulkomaisten matkustajien passit ja rajalla piti vain allekirjoittaa valmiiksi printattu kaavake, minkä jälkeen matka jatkui alueen pääkaupunkiin. Yhtä helppoa oli paluu takaisin Moldovaan. Rajamuodollisuudet on siis tehty mahdollisimman helpoiksi, ettei se vain saisi ketään jättämään "neuvostomatkaa" tekemättä. Herättää kyllä ihmetystä varoittelu tästä pikkumaasta. Suomen ulkoministeriökin kehottaa ihmisiä jättämään Transnistriassa käynnin väliin. Todennäköisesti tämä vain lisää maata kohtaan tunnettua mielenkiintoa.

Linja-autossa oli tunnelmaa. Meno isolla bussilla ja paluu pikkubussilla maksoivat yhteensä alle 5 euroa.

Transnistria saattaa olla mielenkiintoinen kohde ihmisille, jotka eivät koskaan ehtineet tai uskaltaneet käydä Neuvostoliitossa tai edes nyky-Venäjällä. Itselleni alue ei kuitenkaan tarjonnut juuri mitään uutta. Tiraspolissa ei ole varsinaisia nähtävyyksiä. Tulipahan kuitenkin kuvattua liput, Leninit ja tankit. Matkan ehkä mielenkiintoisin kohde olisi ollut rajajoen länsipuolella sijaitseva, mutta Transnistriaan kuuluva Benderin linna, joka aikapulan vuoksi nyt vain vilahti kameran kuvakulmassa joen ylittävältä sillalta.

Dnestrjoen sillalta pilkottava Benderin linna jäi ensikertaan.

Mennyttä Neuvostoliittoa haikaileva ei sitä ainakaan Transnistriasta löydä, tuskin mistään muualtakaan. Ehkä jonkinlaisen katsauksen edesmenneen suurvallan parhaisiin puoliin saa pian Moskovassa uudelleen avattavasta Neuvostoliiton kansantalouden saavutusten näyttelystä.

Teksti & kuvat: Sakari Niemi