MOSTAR 1998

MOSTAR 1998
SFORin espajalaissotilaat matkaoppaina Mostarissa 1998.

maanantai 8. lokakuuta 2018

MIKÄ KUMMA BOSNIA ja HERTSEGOVINA

Mostarin idylliä 2008. Sodan jäljet eivät enää näy yleiskuvassa, lähempää katsottuna kyllä.

Tämä juttu piti kirjoittaa jo vuosikymmen sitten toisen ja kolmannen Bosnia ja Hertsegovinan käyntiemme 2007 ja 2008 jälkeen. Kun vuonna 2010 aloitin Kriittistä matkaa -blogin, kuului tämä ensimmäisiin julkaistaviin juttuihin ja valitsin tunnuskuvankin Mostarista. Kesän 2010 Itä-Euroopan roadtripillämme kuitenkin sattui yhtä ja toista, mikä vei blogin palstatilaa ja tämä juttu jäi tekemättä. Tämä blogi on ollut viime aikoina tauolla, koska vuonna 2015 aloittamani blogi SNmatkakuvaaja (https://sakuva.wordpress.com/) on vienyt suurimman osan matkakirjoitusresurssistani. Lisäksi olen viimeistellyt vanhempia kesken jääneitä matkajuttuja pdf-muodossa kotisivuni kansioon SNmatkakuvaraportteja (https://sakuva.kuvat.fi/kuvat/SNmatkakuvaraportteja.pdf/).

Bosnia ja Hertsegovinassa olemme käyneet neljä kertaa, vuosina 1998, 2007, 2008 ja 2014. Kaksi kertaa olemme olleet liikkeellä omalla autolla ja kaksi kertaa vuokra-autolla.

Itävallan keisarikunnan ja osmannien valtakunnan raunioille perustettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskunta, joka pian nimettiin Jugoslaviaksi. Toisen maailmansodan jälkeen siitä tuli Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta, jossa oli kuusi osavaltiota. Valtion viralliset kielet olivat serbokroaatti, sloveeni ja makedoni. Uskontoja maassa oli kolme, ortodoksinen, katolinen ja islamilainen. Jugoslavian kansat elivät toistensa lomassa rauhanomaisesti, kunnes ensin serbit ja sitten kroaatit alkoivat vaatia itselleen enemmän vaikutusvaltaa. Seurauksena olivat veriset Jugoslavian hajoamissodat.

Mostarin kanjonin kaunista vuoristomaisemaa Hertsegovinassa.
Bosnia ja Hertsegovinan sosialistinen tasavalta oli yksi Jugoslavian kuudesta osavaltiosta. Se koostui Bosnian ja Hertsegovinan historiallisista alueista, joilla ei ollut käytännössä mitään merkitystä Jugoslavian valtioiden aikaan, saati nykyisen Bosnia-Hertsegovinan valtion kahtiajaon kanssa. Sen alueella eri kansat asuivat tilkkutäkkimäisesti toistensa lomassa. Niinpä kun tilanne kiristyi, oli suurin uhri juuri tämä osavaltio ja myöhemmin itsenäiseksi julistautunut Bosnia ja Hertsegovinan valtio.

Bosnia ja Hertsegovinan alueella asui melko tasaväkisesti ortodoksiuskontoa harjoittavia serbejä, katolisia kroaatteja ja muslimeja.

Katolisen kirkon torni ja moskeijan minareetti Mostarissa, tosin joen eri rannoilla. Ortodoksikirkko serbitasavallan pääkaupungissa Banja Lukassa.
 Aluksi Serbia ja Kroatia halusivat jakaa Bosnia-Hertsegovinan keskenään, mutta ne ajautuivat keskinäiseen sotaan niin Kroatiassa kuin Bosnia-Hertsegovinassakin. Kun muslimit puolustivat omia alueitaan, oli sodassa kolme osapuolta. Aluksi serbit  laajensivat alueensa noin kolmasosasta lähes puoleen koko maasta. Kun kroaatit ja muslimit liittoutuivat, alkoi sotaonni kääntyä. Siinä vaiheessa länsimaat puuttuivat asiaan ja saivat aikaan rauhansopimuksen, joka pelasti serbit menettämästä valloituksiaan.

100 000 uhria vaatinut sota loppui 21. marraskuuta 1995 allekirjoitettuun Daytonin rauhansopimukseen. Sen mukaan maa koostuu kahdesta poliittisesta kokonaisuudesta, Bosnia-Hertsegovinan federaatiosta (51 prosenttia maasta) ja Bosnian serbitasavallasta (49 prosenttia). Maa ei ole täysin itsenäinen, vaan sitä valvoo kansainvälinen yhteisö YK:n kautta. Vaikka rauhansopimuksesta on pian kulunut neljännesvuosisata, ei sen edellyttämä jakomalli koskaan ole toiminut sovitulla tavalla, vaan maa on edelleen syvästi (vähintään) kahtia jakautunut. Nykyisessä kansallismielisessä ilmapiirissä vastakkainasettelu on pikemminkin lisääntynyt ja maan toinen osapuoli, Serbitasavalta, suunnittelee jälleen tästä liitosta eroamista. 

Monen lipun maa. Bosnia ja Hertsegovinan virallinen lippu liehuu Sarajevossa ja suurimmassa osassa federaatiota, mutta serbitasavalta liputtaa serbilipuin.


Etelä-Hertsegovinan lippusaloissa liehuu vain Kroatian lippuja. Jotkut tarjoavat lisää valinnanvaraa liputtamalla Bosnia-Hertsegovinan vanhalla vaakunalipulla.

Suurimmalla osalla Jugoslavian kansoista oli yhteinen kieli serbokroaatti, jota kirjoitettiin niin latinalaisin kuin kyrillisinkin kirjaimin. Kun keskinäinen vihanpito alkoi, alettiin yhteistä kieltäkin muovata kolmeksi eri kieleksi, serbiaksi, kroaatiksi ja bosniaksi. Kun joskus toistakymmentä vuotta sitten katselin Mostarissa paikalliskielistä valokuvakirjaa ja kysyin onko sitä saatavana muulla kuin serbokroaatin kielellä, sain aikaan aggressiivisen ilmapiirin ja vastauksen, ettei sellaista kieltä ole olemassakaan, vaan kirja on bosniankielinen. Varsinaiseen kysymykseeni en saanut vastausta, eikä kaupanteko muutenkaan siinä liikkeessä enää innostanut.

Kävimme Bosnia-Hertsegovinassa eka kertaa kesällä 1998. Tapasimme Kroatiassa suomalaisia YK-sotilaita, joiden kanssa keskustelimme B-H:n puolella käynnistä. Heidän mielestään maanteillä oli turvallista ajaa, kunhan ei poikkea tieltä, sillä suuri osa peltoja ja kenttiä oli silloin vielä miinoitettu.


Kroaattien räjäyttämän kivisillan paikalla oli 1998 väliaikainen puusilta.
Mostarissa ei 1998 näkynyt juuri muita kuin SFORin sotilaita.

Bosnia-Hertsegovinan eteläosa on historiallista Hertsegovinaa, jonka itäinen puoli kuuluu Serbitasavaltaan ja länsiosa on kroaattien asuttamaa aluetta. Sodan aikana kroaatit julistivat sen Hertseg-Bosnian itsehallintoalueeksi, joka myöhemmin liittyisi Kroatiaan. Käytännössä alue olikin vielä 1998 osa Kroatiaa ilman minkäänlaisia rajatarkastuksia. Alueella liehuivat ainoastaan Kroatian liput ja moskeijoiden minareetit oli sodan aikana räjäytetty. Valtion viralliset tunnukset näkyivät vasta Mostarin muslimien asuttamassa itäosassa.

Mostarin läpi kulkeva Neretva-joki erottaa kaupungin itäiset ja läntiset osat toisistaan. Joen itäpuolella on asunut lähinnä muslimeja ja länsipuolella kroaatteja, mutta molempia puolia on vuosisatoja yhdistänyt turkkilaiskaudella rakennettu vanha kivisilta. Sodan aikana kroaatit räjäyttivät sen tahallaan. Ensikäynnillämme se lojui pieninä paloina joessa ja sen kohdalla oli väliaikainen puusilta.

Joen molemmilla puolilla näkyi lähinnä vain raunioita ja vinosti törröttäviä entisiä kerrostaloja. Liikenteessä ei näkynyt juuri muita kuin NATO-johtoisen SFORin (Bosnia ja Hertsegovinan vakautusjoukot) ajoneuvoja. Jonkinlaista elämää oli vain itäisen vanhankaupungin Kujundžilukin basaareissa, joissa kauppaa käytiin Saksan markoilla.


Mostarin Kujundžilukin elämää 1998.


Ajaminen oikeaan suuntaan oli maassa hankalaa, sillä rikkiammutut tienviitat oli tahallaan käännetty vääriin suuntiin. Niinpä paluumatka Kroatiaan kesti huomattavasti pitempään kuin suora ajo Mostariin. En edelleenkään tiedä, missä päin maata seikkailimme silloin aikana ennen navigaattoreita.

Mostarissa piti tietä kysyä espanjalaisilta SFOR -sotilailta kun muita ihmisiä ei näkynyt ja tienviitat osoittivat mikä mihinkin.

Seuraavaan käyntiin Bosnia-Hertsegovinassa meni lähes vuosikymmen. Reittikin oli melkein sama, nyt vuokra-autolla Montenegrosta. Ennen Mostaria pysähdyimme Počiteljissa, jossa räjäytetty moskeijan minareetti oli taas pystyssä kuin ennen sotaa.

Mostarkin oli jo ihan toisennäköinen kuin edelliskerralla. Näytti, että joen molemmin puolin kilpailtiin siitä, kummalla puolella on komeimmat minareetit tai kirkontornit, uutuuttaan hohtavia molemmat. Kaupungin imagon kannalta tärkeintä oli kuitenkin se, että vanha silta oli uudelleenrakennettu.

Aseistariisuntaa vai asekauppaa? Sota myytävänä Mostarissa vuonna 2007.

Seuraavana kesänä 2008 ajelimme vuokra-autolla Wienistä laajemmin Länsi-Balkanilla eli entisen Jugoslavian alueella. Kävimme nyt ensikertaa Bosnia-Hertsegovinan serbitasavallan puolella. Sen pääkaupungissa Banja Lukassa elettiin ihan eri maassa kuin toisen osapuolen alueilla. Jos ei Etelä-Hertsegovina juurikaan eronnut Kroatiasta, oli serbitasavalta kuin osa Serbiaa. Ymmärrystä toista osapuolta kohtaan ei löytynyt kummaltakaan puolelta.

Mielenkiintoisin kohde oli pääkaupunki Sarajevo, jossa vielä sodan jäljet näkyivät, mutta elämä näytti vakiintuneen. Nähtävää ja kuvattavaa riitti enemmän kuin parissa päivässä ehti kokea. Sinne paluu oli vain ajan kysymys.

Muistutus yhdestä serbien sotarikoksesta Sarajevon tunnetuimman maamerkin, entisen kaupungintalon ja kansalliskirjaston seinässä kesällä 2008. 


Kesän 2014 roadtripimme teemana oli Balkan varsin laajasti. Kohteinamme olivat alueen kaikki maat aina Itä-Unkarista, Moldovasta ja Transnistriasta Sloveniaan. Länsi-Balkanilla kävimme myös Jugoslavian hajoamissotien sotarikospaikoilla, joita alueella on valitettavan paljon. Bosnia-Hertsegovinassa tärkein muistopaikka on yli 8000 uhrin muistohautausmaa Srebrenicassa. On käsittämätöntä, että kansanmurhan suorittaneet serbit saivat rauhansopimuksessa pitää heille ennen sotaa kuulumattoman sotarikoksensa suorituspaikan. Näin ollen muistohautausmaa on nykyään serbitasavallan puolella eikä reittiä sinne ole juurikaan merkitty. Kun kysyimme tietä sinne, ohjattiin meitä tahallaan harhaan ja kun sinne viimein löysimme ja pysäköimme sen parkkipaikalle, soittivat ohiajavat autojensa torvea. Runsaat pari vuotta sitten, kun Bosnia-Hertsegovinan sodan päättymisestä tuli kuluneeksi 20 vuotta, kirjoitin SNmatkakuvaaja -blogiin postauksen SREBRENICA & MUITA SOTARIKOSPAIKKOJA (https://sakuva.wordpress.com/2015/11/21/srebrenica-muita-sotarikospaikkoja/).

8372 uhrin muistohautausmaa Srebrenicassa. 


Miellyttävintä matkan Bosnia-Hertsegovinan osuudella oli paluu Sarajevoon ja se, että kaupungin tunnukseksi muodostunut vanha kaupungintalo ja myöhempi kansalliskirjasto oli juuri uudelleenavattu entisessä loistossaan. Se syttyi tuleen Sarajevoa piirittäneiden serbien tulituksessa 1992. Sata vuotta aiemmin talon edustalla ammuttiin Sarajevon laukaukset, joista ensimmäisen maailmansodan katsotaan alkaneen.


Kesällä 2014 Sarajevon kaupungintalo oli taas entisessä loistossaan.



Bosnia-Hertsegovinalla, kuten Balkanilla yleensäkin, on verinen historia, mutta vanha kulttuuri ja kaunis luonto. Aika näyttää, miten maa selviää edelleen jatkuvista ongelmistaan. 

Lisäys 7.10.2018. Tänään Bosnia-Hertsegovinassa äänestetään kolmesta presidentistä ja kolmesta parlamentista, joten se "Yhtenäisestä maasta".

KUVIA – JUTTUJA – BLOGEJA   MAAILMALTA
HTTP://SAKUVA.KUVAT.FI/

KUVIA JA KIRJOITUKSIA 140 (SAKUVA)MAASTA
(luettelo & linkit, kuvia maittain 2011 asti ja kuvia matkoittain 2011 alkaen):

http://sakuva.kuvat.fi/SAKUVAMAAT/
http://sakuva.kuvat.fi/kuvat/OBJEKTIIVISSA+MAAILMA/
http://sakuva.kuvat.fi/kuvat/


SNMATKAKUVAAJA  –  BLOGIPOSTAUKSIA VUODESTA 2015:
https://sakuva.wordpress.com/

OBJEKTIIVISSA MAAILMA (AIEMPIA MATKAJUTTUJA):
HTTP://SAKUVA.SIMPLESITE.COM/
HTTP://WWW.123KOTISIVU.FI/SAKUVIA   SLADESHOW



@sakuva TWITTERISSÄ

SNMATKAKUVAAJAN MATKAILUHISTORIAA:
http://sakuva.kuvat.fi/SNmatkakuvaaja/


KRIITTISTÄ MATKAA (kriittisempi blogi):
http://sakuva.blogspot.fi/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti