MOSTAR 1998

MOSTAR 1998
SFORin espajalaissotilaat matkaoppaina Mostarissa 1998.

sunnuntai 6. lokakuuta 2019

ITSENÄINEN KOSOVO VAI SERBIAN MAAKUNTA



KUVIA – JUTTUJA – BLOGEJA   MAAILMALTA / HTTP://SAKUVA.KUVAT.FI/
SNmatkakuvaaja / blogipostauksia vuodesta 2015 alkaen

Kosovo on taas ajankohtainen. Heinäkuussa 2019 pääministeri Ramush Haradinaj erosi sotarikostutkinnan vuoksi. Syyttäjät tutkivat Haradinajin roolia epäillyissä sotarikoksissa Kosovon sodassa vuosina 1998-99. Sen seurauksena parlamentti päätti uusista vaaleista, jotka järjestetään 6.10.2019. Mielipidemittausten mukaan tulevista hallitusneuvotteluista odotetaan vaikeita.

Ajelimme kesällä 2019 Länsi-Balkanilla, muttemme tällä kertaa käyneet Kosovon alueella. Viimeisimmät kokemuksemme ovat kesältä 2014, jolloin päivitimme kaikki Balkanin maat. Seuraava juttu on kirjoitettu kyseisen matkan jälkeen, mutta jäi silloin julkaisematta. Kosovon tilanne ei liene sen jälkeen paljoa muuttunut.

Kosovon arkea 2014, pojat paimenessa rauniotalon edustalla.
1990-luvun lopulla käydyn Kosovon sodan jälkeen Serbiaan kuulunut maakunta julistautui itsenäiseksi vuonna 2008. Sen kansainvälisoikeudellinen asema on samanlainen kuin esim. Pohjois-Kyproksella ja Transnistrialla tai Abhasialla ja Etelä-Ossetialla, eli yksipuolisesti itsenäiseksi julistautunut, jonka itsenäisyyden entinen isäntämaa on kiistänyt. Käytännössähän nämä maat toimivat itsenäisinä. Tosin Kosovo on saanut enemmän tunnustajia, kuin ryhmän muut maat. Tunnustaneiden joukossa on myös useita EU:n jäsenvaltioita Suomi mukaan lukien.

 
Yhdistyneet kansakunnat ei kuitenkaan ole tunnustanut Kosovon itsenäisyyttä, joten sen rajojen sisäpuolella olevat UNESCOn maailmanperintökohteet on lueteltu Serbian kohdalla. Tosiasiassa Serbian neljästä maailmanperintökohteesta vain yksi on Kosovossa. Kosovon keskiaikaiset monumentit -niminen kohde muodostuu kuitenkin neljästä eri osasta; kolmesta luostarista ja yhdestä kirkosta, kaikki Serbian ortodoksikirkon omistuksessa. Koska Kosovon albaanit ovat hyökänneet niitä vastaan, ovat ne nyt NATOn suojeluksessa. Käytännössä niitä vartioivat NATO-johtoiset KFOR -joukot. Alueen kireän tilanteen vuoksi tämä ryhmä on myös UNESCOn vaarantuneiden maailmanperintökohteiden listalla.

Kävimme ensimmäisen kerran Kosovossa 1986. Se oli silloin rauhallinen Serbiaan kuuluva autonominen maakunta Jugoslavian sosialistisessa liittotasavallassa. Pari vuotta myöhemmin alkoivat levottomuudet, jotka jatkuvat edelleen.

Kosovon rauhaa vuonna 1986.

Kosovo, kuten Balkan yleensäkin, on vuoristoista seutua. Kuva-arkistossani niin ensimmäiset kuin viimeisetkin kuvat ekalta Kosovan matkaltamme ovat vuoristomaisemia. Jonkun verran on kuvia matkan varreltakin, mutta varsinaiset kohteemme olivat Pristina ja Gračanican luostari, joka ei vielä silloin kuulunut UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Vertaillessani sen aikaisia Pristinan kuvia viime matkaan huomasin, ettei kaupunki kovin paljoa ole muuttunut. Joistain moskeijakuvista näki, etteivät kaikki olleet selvinneet sodasta vahingoittumattomina. Kosovossakin huvitti havainto; mitä pienempi maa, sitä mahtavammat hallintorakennukset.


Etelä-Kosovon vuoristoa 1986.
Pristinan keskustaa 1986...
...ja 2014.
Gračanican luostari 1986.
Kosovon parlamentin portti 2014. Kuvaamista kieltämään tulleiden poliisien asenne muuttui, kun he kuulivat meidän olevan Suomesta.
Kesällä 2014 Kosovon asema oli aivan toisenlainen, omasta mielestään itsenäinen, Serbian mielestä sen maakunta. Molemmat maat kuuluvat niihin harvalukuisiin eurooppalaisiin, jotka vielä leimaavat passin, Serbia maahan tullessa, Kosovo mennen tullen. Tästä seuraa, ettei Kosovosta voi suoraan ajaa Serbian puolelle, sisärajalla kun ei passeja leimata. Olen kuullut, että rajan ylitys olisi mahdollista, jos sitä ennen käy hakemassa Serbiasta tuloleiman, passi kun ei kerro mitään maasta poistumisesta. Tämän logiikan mukaan Serbiasta pitäisi päästä "sisärajan" yli Kosovoon, kun passissa on maahantuloleima. En sitä kuitenkaan kokeillut, kun suuntamme oli länteen.

Auton kansainvälinen Green Card -vakuutus ei ole voimassa Kosovossa, jota ei lasketa itsenäiseksi maaksi, mutta joka ei myöskään ole Serbian kontrollissa. Niinpä Kosovon rajalla joutuu ostamaan 30 euron erillisen liikennevakuutuksen.

Saavuimme Pristinaan myöhään illalla uutta moottoritietä Albaniasta. Seuraavana päivänä tutustuimme sadesäässä tähän uuteen pääkaupunkiin verraten sitä entiseen autonomisen maakunnan pääkaupunkiin.

Ibrahim Rugova toimi Kosovon presidenttinä 1992-2006 ja oli keskeinen henkilö Martti Ahtisaaren johtamissa neuvotteluissa Kosovon tulevaisuudesta.
Sodan uhrien kuvia Pristinassa.
KFORin rauhanturvaoperaation itävaltalaissotilas Pristinassa.
Pristinasta länteen ajettaessa olivat tienvarret täynnä sodan tuhoamia taloja, hautausmaita ja sotamuistomerkkejä.

Vila Vasojevkan rauniot Pristinan länsipuolella.
Sotilashautausmaa Pristinan länsipuolella.
Kosovon keskiaikaiset monumentit -maailmanperintöryppäästä oli aikomuksenamme nyt tutustua Pećin ja Dečanin luostareihin. Ajoimme aluksi uutta moottoritietä, kunnes se muuttui tavalliseksi tieksi. Pećin kaupungissa yritimme löytää sen UNESCO-luostaria, mutta turhaan. Minkäänlaista opastusta ei löytynyt mistään, eikä kellään tuntunut olevan haluakaan neuvoa tietä sinne. 

Pejëssä (Pećissä) ei kukaan ollut koskaan kuullutkaan kaupungin maailmanperintökohteesta.
Niinpä suuntasimme seuraavalle kohteellemme Dečanin luostarille, joka sijaitsee samannimisessä kylässä. Täälläkään ei luostaria ollut viitoitettu ja EU:n pystyttämä kylän kylttikin oli sutattu sprayllä. Onnistuimme lopulta löytämään luostarille johtavan pienen tien. Yhtäkkiä edessämme oli uhkaavan näköinen NATOn tiesulku. Olimme hetken hämillämme, kun emme tienneet mitä olisi odotettavissa. Selvisi, että täällä italialaiset KFOR-joukot suojelevat luostaria vihamielisiltä Kosovon albaaneilta. Tarkastuspisteeltä jatkoimme luostarin parkkipaikalle ja sieltä kohti luostaria. Sitä ennen oli kuitenkin taas italialaisten sotilaiden vartiokoju, jossa jouduimme jättämään passimme sotilaiden haltuun luostarissa käyntimme ajaksi. Tämän tarkastuksen jälkeen tuli luoksemme heti opas, joka kertoi luostarista ja sen historiasta. Periaatteessa sisällä olisi ollut valokuvauskielto, mutta oppaamme antoi kuitenkin kuvata ilman salamaa.

Dečanin maailmanperintöluostari Länsi-Kosovossa. Edessä NATOn vartio- ja tarkastuskoju.

Dečanin luostarin upeita sisätiloja.

Luostarilta matkamme jatkui mahtavissa vuoristomaisemissa. Seuraavat kohteemme olisivat Serbiassa, mutta sinne piti koukata Montenegron kautta.

Vuoristotie Länsi-Kosovossa 2014.
Suhtautuminen maan UNESCOn maailmanperintökohteisiin on Kosovossa täysin päinvastainen kuin muissa maissa. Muualla niitä tuodaan esiin ja niiden avulla yritetään houkutella matkailijoita maahan. Kosovossa taas UNESCO -kohteista vaietaan ja yritetään estää matkailijoita löytämästä niitä.

Lopuksi vielä hotellisuositus Pristinaan. Tulimme kaupunkiin myöhään illalla huomataksemme, että hostelli josta olimme varanneet huoneen oli lopetettu. Ystävälliset kaupunkilaiset ohjasivat meidät Hotel Lyoniin. Hotellivirkailija osoittautui mukavaksi seuramieheksi, joka ylläpiti hotellin Facebook-sivuja, jonne hän kuvasi vierailijoita.


1 kommentti:

  1. Kosovon vaalitulosta kuvataan vallankumoukseksi
    Kosovoa itsenäistymisestä lähtien hallinneet "sotapuolueet" kärsivät tappion.
    https://yle.fi/uutiset/3-11009267

    VastaaPoista